Hello World!

Ohjelmistotuotannon opinnot käynnistyivät vauhdilla ja menivät suoraan asiaan - ihan niin kuin olin toivonutkin. Opiskelu on lukemisen ja pänttäämisen ja pohdintatehtävien sijaan käytännönläheistä...no, koodaamista. Ja hyvä niin. Mitenkäs sitä muuten oppisikaan.

Olen heti alkuun tehnyt havainnut, että koodaamisen opettelu (nyt alkuun C#-kielen perusteilla) on kuin ihan uuden kielen opiskelua ilman, että tietää miten ja missä kieltä tulee käyttämään. Kieli ei noudata mitään ennalta tuttua logiikkaa, vaikka toisaalta se on juurikin loogista. 

Olen saanut myös ilokseni huomata, että kappas, turhautuminen on läsnä varsin usein. Olen tottunut lähestymään uuden oppimista konstrukstiivisesti, eli perustamaan uuden siihen mitä jo osaan. Nyt en vain vielä osaa mitään. Pythonin perusteet eivä auta tässä yhtään, kun eivät nekään kauhean vahvana mielessä ole. Pitää sietää myös sitä, että päästäkseen eteenpäin ei voi jäädä jumiin jokaisen pikkuasiaan, jota ei juuri sillä hetkellä ymmärrä.

On myös aika lohdullista, että Google on myös kokeneen koodarin paras kaveri. Pyörää ei kannata yrittää keksiä uudestaan, kun se on jo monella eri tavalla keksitty. 

Omaa oppimistahtia ei voi nopeuttaa ja sen hyväksyminen on ihan kauhean vaikeaa sellaisellekin opiskelijakonkarille kuin minä.

Ehkä pitää myös antaa itselle armoa, teenhän koko ajan kaksivuorotyötä sairaanhoitajana, joten ajatuksissa on aika usein muutakin kuin koodia.

On tämä kuitenkin niin kivaa - kun oma koodinpätkä kääntyykin ja toimii nätisti, on suorastaan voittajaolo.

Minulla on jo mielessä monia omia projekteja, joita alan toteuttaa heti, kun on vähän enemmän osaamista ja sitä kuuluisaa aikaa.